Yrityskuvalehti

Kauneus • Esteettinen kirurgia

Suopaa suoneen – suonikohjujen vaahtokovetushoidoista

”Ei kuplia ruiskeeseen vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen” riimitteli Eppu Normaali 80-luvulla. Nyt on toisin. Vaahtokovetushoidot ovat merkittävä osa nykyaikaista laskimokirurgiaa.

Kohjujen sijasta olisi oikeampaa puhua laskimovajaatoiminnasta. Pinta- tai yhdyslaskimoiden vuotavat läpät aiheuttavat jalkeilla ollessa laskimopaineen nousua alaraajoissa. Tämän seurauksena raajat turpoavat, kipuilevat, ilmaantuu kohjuja ja pitkään jatkuessaan tila johtaa ihomuutoksiin ja harvoin säärihaavaan.

Laskimovaivat ovat yleisiä ja lisääntyvät iän myötä. Keski-ikäisistä vähintään joka kolmannella voidaan todeta pintalaskimovajaatoimintaa. Jos kohjuinen raaja oireilee kovin, turpoaa päivän mittaan ja ilmaantuu tummanruskea ihomuutos, on aika harkita kajoavia hoitoja.

Täsmädiagnostiikka

Hyvän hoitotuloksen edellytys on luonnollisesti oikea diagnoosi. Standarditutkimuksena pidetään kaksoiskaikukuvausta ei laskimoiden ultraäänitutkimusta. Jos tutkimuksen tekee laskimosairauksiin perehtynyt lääkäri niin sitä parempi.

Täsmähoidot

Kaikissa kajoavissa hoidoissa on periaatteena se, että eliminoidaan sairaat, vuotavat pintalaskimot. Keskeisiä tapoja on kolme. Perinteisessä kirurgiassa kyseiset laskimot poistetaan avoleikkauksella. Ns. katetrihoidoissa ko. laskimot tuhotaan lämpöenergialla, joka tuotetaan joko laservalolla tai radiotaajuusenergialla. Kolmas vaihtoehto on vaahtokovetushoito eli skleroterapia.

Ultraääniohjattu vaahtokovetushoito

Jo vuosikymmeniä on suonikohjuja hoidettu ruiskuttamalla niitä lukuisilla eri aineilla ja vaihtelevin tuloksin. Noin kymmenen vuotta sitten huomattiin vaahdotetun, mikrokuplia sisältävän seoksen lisäävän hoidon tehoa  huomattavasti. Käytetyt aineet ovat aiemmin tunnettuja detergoivia siis  pesuaineiden sukuisia liuoksia, mutta vaahdotus on uusi asia. Kohjuun  ruiskutettuina ne aiheuttavat suonen voimakkaan supistumisen, vaurioittavat sen sisäkalvoa ja aiheuttavat lopulta suonen tuhoutumisen kemiallisen tulehduksen ja arpimuodostuksen kautta.

Kenelle vaahtoa?

Vaahtokovetushoidon aiheet ovat samat kuin leikkaushoidon. On huomattava kuitenkin, että paksuja yli 8-10 mm läpimittaisia suonia hoidettaessa tulokset heikkenevät. Erityisen hyvin soveltuvat leikkauksen jälkeen uusiutuneet kohjut, reiden etupinnalla kulkeva ja polven ulkokautta kiertävä kohju ja monisairaiden potilaiden laskimovajaatoiminnan hoito. Vaahtohoitoa ei suositella silloin, kun potilas on sairastanut syvän laskimoveritulpan, käyttää verenohennuslääkettä (aspiriini ei haittaa) tai potilaalla on oireileva sydämen eteisten välinen aukko. Alaraajan valtimotauti, veren hyytymishäiriöt, pahanlaatuiset kasvaintaudit ja raskaus sekä kyvyttömyys käyttää hoitosukkaa katsotaan myös vasta-aiheeksi näille hoidoille.

Vaahtohoito annetaan polikliinisesti, vastaanottohuoneessa. Nukutusta, edes  puudutusta ei tarvita. Ultraääniohjauksessa ruiskutetaan enintään 10 ml vaahtoa hoidettavaa alaraajaa kohden. Molemmat alaraajat voidaan hoitaa  samanaikaisesti. Kaikukuvauksella seurataan vaahdon leviämistä ja suonen  supistumista. Toimenpiteen jälkeen varmistetaan syvien laskimoiden toiminta.  Lopuksi raaja sidotaan ja puetaan hoitosukkaan, jota käytetään kaksi viikkoa.  Kaikukuvaus tehdään muutaman kuukauden kuluttua ja tällöin tarvittaessa hoitoa täydennetään uudella vaahdotuksella.

Vaahtohoidon tulokset

Suomalaisissa seurannoissa välitön onnistuminen (1-3 ruiskutuskertaa) on noin 90%. Pitkäaikaisseurannassa hoidetun laskimon uudelleen avautumista on kyllä on raportoitu jopa 20%:ssa, mutta tämä on samaa luokkaa kuin avokirurgiassa.

Komplikaatioiden määrä vaahtoskleroterapiassa on pieni. Syvien laskimoi laskimoiden tukoksia on tavattu Suomessakin muutamia, tavallisimpia ongelmia  on pinnallinen tukkotulehdus ja ruskea pigmentatio hoidetulla alueella sekä ns. luudanvarsikohjujen muodostuminen.

Vaahtoskleroterapia on potilaalle helppo  hoitomuoto, josta toipuu nopeasti. Yleensä sairauslomaa ei tarvita lainkaan. Kivut ovat lieviä. Eniten haittaa on napakasta hoitosukasta, jota on pidettävä kaksi viikkoa ruiskutuksen jälkeen hoitotuloksen varmistamiseksi.